Pyhien pyhää aikaa "pyhäinpäivä"

Ajatella, tosi harvoin tänne tulee laitettua uutta tekstiä.
Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivä tai siis kahden pyhän sulautuma; 1.11. Festum omnium sanctorum - kaikkien pyhien päivä ja 2.11. Commemoratio omnium fidelium - kaikkien uskovien vainajien muistopäivä ja meillä tietenkin taas juhlitaan kirkkovuotta ruualla muistamisen lisäksi.
Meillä muuten vietetään juhlapäiviä aina kyseisinä kirkkovuoden päivinä eikä työvoimapoliittisesti painottuvaa kirkkovuotta (vapaapäivät on sitten erikseen ;)
Siis riistaa. Äijän mielestä Pyhäinpäivä on keskiaikaisen ruuan aikaa. Riistaa ja jotain. Aika usein, niin tänäkin vuonna riistana oli marketista haettu hirvipaisti, mutta kukaan lähipiirissä ei metsästä ja tarjolla on huonosti riistaa. Joskus olisi kiva laittaa vaikka lintua - fasaania, sorsaa, peltopyytä tai jänistä, kun on jänis aika.
Muualla Euroopassa se on usein mahdollista, vaikka ymmärtääkseni ollaan saman "yliEUn" säännöstön alla... mutta täällä pohjan perukoilla on ilmeisesti toisin ;) No siispä Äijä Markettiin metsälle.
Otin paistin hyvissä ajoin ennen messua lämpenemään. Messusta tultua pyörittelin paistin padan pohjalla rosmariini salvia öljyssä ruskeaksi, mustapippuri rouhaisuja pinnalle, karkeaa suolaa ja katajanmarjoja sekaan. Pari desiä punaviiniä nesteeksi, lohkottuja sipuleita, pilkottua juuriselleriä, porkkana paloja sekä pinnalle vielä rosmariinin oksa ja kansi päälle ja uuniin 170 astetta. Tunnin välein katsoin kannen alle ja nostelin paistin pinnalle lientä. Paistin paistan kypsäksi ja meheväksi, tässä tapauksessa vajaa pari kiloa ja vajaa kolme tuntia. Kokeilemalla ja tunnustelemalla oppii. Kannattaa muuten opetella ruuan tuoksuja; tuoksuuko kypsältä, tuoksuuko mausteet tasapainoisesti jne. Nuuhkimalla oppii :)
Paistin kanssa tarjosin juurespyreetä. Se on nykyään herkkuani. Lapslaps on maitoallergikko joten pyreeseen on siirrytty ja koska lapslaps määrittelee muidenkin ruuat - kaikki syövät pyreetä. Tällä kertaa pyreessä oli perunaa, vähän porkkanaa ja palsternakkaa, kevyesti suolaista keitinlientä ja rasvaa. Pöydässä oli  vielä puolukkahilloa ja kurpitsahilloketta (oma keittämää). Ja siinä se, vähän vanhanaikaista, ei ihan keskiaikaista,
mutta ah niin hyvää.
Juomana oli punaviiniä - Äijä sieltä metsältä marketin alkosta toi - katseli sellaista, jossa oli riistan kuva. Hyvin maistui.
Jälkiruokana oli sitten juustoja ensin ja karpaloistajäätelöö sitten avec juoman kanssa. Avec juomana oli 7 vuotiasta Araratia Armeniasta. Pehmeetä oli sekin.

Paastoa pukkaa... vielä viisi viikkoa

Paaston aikaa vielä viisi viikkoa pääsiäiseen saakka. Ämmi ja Äijä yrittävät aina vapauttaa itsensä jostakin sitovasta näin paaston aikana. No kovin kummosiin juttuihin ei olla päästy, mutta kuitenkin yritetään...edes vähän. Vähän vähemmän herkkuja ja vähän enemmän ulkoilua. Ämmillä on oikein uusi joululahjaksi saatu askelmittari. Usein mittari vaan unohtuu keittiön pöydälle, mutta tarkoitus on hyvä ja eräänä päivänä kun se oli mukana kävelin yli 10 000 askelta, MUTTA se oli poikkeus :)
Ruokaa meillä kuitenkin syödään, kasvisvoittoista ja vähärasvaista. Äitini teki ylijääneestä perunamuussista perunalettuja. Ne oli hyviä. Nykyään saa pakasteestakin muussia, en ole kokeillut, mutta niistäkin varmaan voi tehdä. No jokatapauksessa; puolisen litraa muussia, 2 munaa, vajaa desi vehnäjauhoja, ripaus suolaa. Munat ja jauhot (suola) sekoitetaan, muussi lisätään ja taas sekoitetaan. Lettupannulla sitten paistetaan miedolla lämmöllä lettuja. Valurautapannu - jota Ämmi tietty käyttää - tarvitsee vähän öljyä hyvin paistaakseen. Kullanruskeiksi paistuneiden lettujen kanssa voi tarjota; suolakurkkuja, sienisalaattia, paistettuja sipulirenkaita. Ja ihan koko ateria siitä tulee.
Jos muussia on edelleen ylijääneenä, lopusta voi tehdä perunarieskoja. Niitäkin äitini ja jo hänen äitinsä eli Mummu teki. Perunamuussiin lisätään munaa ja jauhoja ja sekoitetaan. Jauhotetulla kädellä taputellaan leivinpaperille litteitä rieskoja läpimitaltaan n. 10 cm. Rieskat paistetaan 250 asteessa niin, että pintaan tulee väriä. Nääkin on tosi hyviä!
Mitä tästä opimme? Muussia kannattaa aina tehdä ISO kattilallinen.
Muutenkin paastonajan tehtäväksi voisi ottaa vaikka sen ettei laita ruokaa roskiin, vaan tuunaa aina uudelleen. Ämmi ei pidäkään siitä, että monta päivää pitäisi syödä samaa ruokaa, mutta ruuanjämästä voi tuunata jotain uutta. Jos ei muuta niin "espajanlaista munakasta" ;) Ylijääneet keitetyt perunat, sipulia, valkosipulia, (keitettyä) porkkanaa pilkotaan pannulle. Niitä sekoitellaan hiljalleen, jotta sipulit kuullottuu ja päälle kaadetaan munakasseos. (Munat rikotaan kulhoon, lisätään suolaa, mausteita esim. yrttejä ja pari ruokalusikallista vettä munaa kohden.) Munakkaan annetaan hyytyä ja kumotaan tarjolle. Tähän sopivat kaikki vihannekset ja juurekset mitä on jäänyt. Jos haluaa käyttää kypsentämättömiä juureksia kannattaa ne pieniä melko pieniksi tai raastaa karkeaksi, jotta ne kypsyvät nopeasti.
Että tälleen tuunataan ruokaa ja elellään siivosti paastonaikaa ;)

Joulupiiriä ja patriarkkoja

Adventtina se alkaa joulupiiri, paastolla ja sitten juhlaa, juhlaa... Patriarkkoja juhlitaan joulun alla. Nyt on Noah'kin saanut nimensä kalenteriin (15.12.) ainakin ruotsinkieliseen. Äijän synttäri on Aabrahamin päivänä ja silloin meillä syödään jouluhauki. Jouluhauki tehdään Äijän omalla ohjeella.
Jouluhaukea juurespedillä. Suolistettu hauki täytetään juureskuutioilla ja haudutetaan uunissa kypsäksi. Kuutioidut porkkanat, sipulit, punaiset lantut, sellerit ja palsternakat tungetaan hauen nieluun ja loput juurekset laitetaan pellille ja hauki päälle. Vähän nestettä ja mausteeksi suolaa, mustapippuria ja yrttejä, salviaa ja rakuunaa. Uuni aika miedolle 150 astetta ja kun juurekset ovat kypsiä, on kalakin. Todellista paastoruokaa, mutta hyvää.
Tuomas tuopi joulupuuron "Tuomaspuuron". Äijä laittaa aina ensin joka lautaselle mantelin ja sitten puuron päälle. Kun sitten syö puuroa ja "löytää" mantelin, pitää sanoa "yllättyneellä" äänellä "Onkohan tässä puurossa mantelia? Jo löytyi manteli puurosta!" Näin kenellekään ei tule paha mieli ja kaikki läytävät mantelin ja ... onnen :)
Jouluaatto on meillä vielä paastopäivä. Tänä vuonna vietimme sitä Äijän kanssa kahdestaan ja niinpä söimme lipeäkalaa. Ei sitten kukaan ilmoittautunut sitä syömään ... miksiköhän ;) Lipeäkalaa, valkokastiketta ja maustepippuria. Olen joskus miettinyt miksi lipeäkalan kanssa on maustepippuria? Ehkä maustepippurissa on jotenkin joulunmausteisempi tuoksu ja maku... Lipeäkala keitetään hiljaisella tulella, hyvin hiljaisella, ettei se hajoa ja ei liian kauan. Kannattaa muuten kysyä paikallisesta kalakaupasta lipeäkalaa, se on paljon parempaa kun markettien pussikalat. Ja valkokastike pitää olla hyvin haudutettua, kiiltävää ja paksua. Teen sen oikein voihin ja punaiseen maitoon. Ensin sipulisilppu kuullotetaan kunnolla, jauhot lisätään ja taas haudutetaan kunnolla ruskistamatta ja sitten lisätään neste pienissä erissä, ettei tule paakkuja. Kastike maustetaan suolalla ja valkopippurilla ja maustepippuria pyöräytetään vasta lautasella kalan päälle. Niin olen oppinut ja hyvältä on maistunut! Ja hyvältä maistui tänäkin vuonna :)
Joulupäivä, Vapahtajamme syntymäpäivä onkin sitten vuoden toinen tärkeä ateria pääsiäisaterian lisäksi. Äijällä on tapana aloittaa jouluateria, joka meillä on pitkänkaavan mukainen olutateria, alkujuomalla jonka syömänä on raamatunteksti. Tänä vuonna lauloimme virttä 16 (Äijän lempijouluvirsi;) ja tekstinä - syömänä oli Johanneksen jouluevankeliumi juomana oli joku olut. Koko menuun käsittelen joskus toiste, mutta laatuja on monta ja kinkku kuuluu ns. kylmiin lihoihin ja lämmin ruoka on erikseen. No yleensä ei jää nälkä ja kalapöytäni on perhepiirissä kuuluisa :)
Uutena vuotena poropaistia ja loppiaisena yksi vuoden "virallisista" lammasaterioista aurajuustoperunoiden  kanssa.
Sitten alkavat kalaviikot blineineen ja matikkakeittoineen.

Joulupiiri jatkuu. Adventista loppiaiseen ja tiukasti ajatellen kynttilänpäivään.

Meillä ikkunalla oleva Tuomaanristi muistuttaa joulupiiristä kynttilänpäivään vaikka Nuuttina kuusi puretaankin.

Adventtiaika on paastonaikaa.