Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivä tai siis kahden pyhän sulautuma; 1.11. Festum omnium sanctorum - kaikkien pyhien päivä ja 2.11. Commemoratio omnium fidelium - kaikkien uskovien vainajien muistopäivä ja meillä tietenkin taas juhlitaan kirkkovuotta ruualla muistamisen lisäksi.
Meillä muuten vietetään juhlapäiviä aina kyseisinä kirkkovuoden päivinä eikä työvoimapoliittisesti painottuvaa kirkkovuotta (vapaapäivät on sitten erikseen ;)
Siis riistaa. Äijän mielestä Pyhäinpäivä on keskiaikaisen ruuan aikaa. Riistaa ja jotain. Aika usein, niin tänäkin vuonna riistana oli marketista haettu hirvipaisti, mutta kukaan lähipiirissä ei metsästä ja tarjolla on huonosti riistaa. Joskus olisi kiva laittaa vaikka lintua - fasaania, sorsaa, peltopyytä tai jänistä, kun on jänis aika.
Muualla Euroopassa se on usein mahdollista, vaikka ymmärtääkseni ollaan saman "yliEUn" säännöstön alla... mutta täällä pohjan perukoilla on ilmeisesti toisin ;) No siispä Äijä Markettiin metsälle.
Otin paistin hyvissä ajoin ennen messua lämpenemään. Messusta tultua pyörittelin paistin padan pohjalla rosmariini salvia öljyssä ruskeaksi, mustapippuri rouhaisuja pinnalle, karkeaa suolaa ja katajanmarjoja sekaan. Pari desiä punaviiniä nesteeksi, lohkottuja sipuleita, pilkottua juuriselleriä, porkkana paloja sekä pinnalle vielä rosmariinin oksa ja kansi päälle ja uuniin 170 astetta. Tunnin välein katsoin kannen alle ja nostelin paistin pinnalle lientä. Paistin paistan kypsäksi ja meheväksi, tässä tapauksessa vajaa pari kiloa ja vajaa kolme tuntia. Kokeilemalla ja tunnustelemalla oppii. Kannattaa muuten opetella ruuan tuoksuja; tuoksuuko kypsältä, tuoksuuko mausteet tasapainoisesti jne. Nuuhkimalla oppii :)
Paistin kanssa tarjosin juurespyreetä. Se on nykyään herkkuani. Lapslaps on maitoallergikko joten pyreeseen on siirrytty ja koska lapslaps määrittelee muidenkin ruuat - kaikki syövät pyreetä. Tällä kertaa pyreessä oli perunaa, vähän porkkanaa ja palsternakkaa, kevyesti suolaista keitinlientä ja rasvaa. Pöydässä oli vielä puolukkahilloa ja kurpitsahilloketta (oma keittämää). Ja siinä se, vähän vanhanaikaista, ei ihan keskiaikaista,
mutta ah niin hyvää.
Juomana oli punaviiniä - Äijä sieltä metsältä marketin alkosta toi - katseli sellaista, jossa oli riistan kuva. Hyvin maistui.
Jälkiruokana oli sitten juustoja ensin ja karpaloistajäätelöö sitten avec juoman kanssa. Avec juomana oli 7 vuotiasta Araratia Armeniasta. Pehmeetä oli sekin.
