Kiireinen, mutta ah niin ihana joulunaika

Joulunaika on meillä aina kovin kiireinen. Kaikenlaiset ihanat ruuat joka hetkelle uudet :) Joskus tuntuu, että joka päivälle. Meillä adventin- ja joulunaikaan liittyy ruokia tosi paljon. Varsinaisia jouluruokia ei syödä ennen joulua. Meillä ei juhlita pikkujoulua, mutta sensijaan tiiviisti Nuutin päivään asti ja loppiainen on suuri juhla lahjoineen ja ruokineen.
Jouluaatto on vielä paastopäivä. Kun olemme Äijän kanssa kahden syömme lipeäkalaa, mutta lasten perheiden kanssa pitää olla kinkkua ja laatikoita. Suuret herkut jätetään kuitenkin joulupäivään.
Ämmi ja Äijä saivat suuren joululahjan, toinen lapsenlapsemme "Öplö" syntyi juuri jouluksi 21.12. ja on tosi ihana "kolmoisleukainen" tytöntyllerö. Isosisko 2 v. sai "hoitajakohtauksen" ja on nyt "Nurse 1". Eipä sitä muuta jouluksi ... kuin ruokaa :)... ihanan lahjan lisäksi ;)
Niin ruuasta, samat vanhat. Äitini, jo edesmennyt, oli nuorena Skånessa piikomassa ja sieltä on tullut joulupöytäämme mm. kääresyltty ja "pikkuporsaat".
Kääresyltty on vanha hyvä leike. Siankyljestä poistetaan luut, nahka jätetään. Lihalle rouhitaan mustapippuria melko runsaasti ja suolaa. Porsaan sisäfile asetetaan kyljelle ja kylki kääritään sen ympäri nahka puoli ulkopuolelle. Sidotaan langalla tiukasti, myös päät. Rulla keitetään kypsäksi. Kylmää vettä laitetaan sen verran että käärö peittyy, kun vesi kiehuu vaahto kuoritaan ja lihan seuraksi lisätään pari laakerinlehteä, porkkana ja sipulia. Keitetään hiljaisella tulella n. 2,5 tuntia, kunnes liha on pehmeää eli tikulla/puikolla menee kevyesti läpi. Annetaan jäähtyä liemessä. Säilytetään kylmässä. Leikataan ohuita siivuja ja tarjotaan hyvän kotisinapin kanssa. ps. liemen säästän ja pakastan sillä siitä saa hyvän pohjan siskonmakkarakeitolle.
"Pikku porsaat" eli lihakääryleet. Hyvästä sisäpaistista/ulkofileestä leikataan ohuita siivuja. Siivut nuijitaan ohuiksi, maustetaan mustapippurilla ja jokaiselle siivulle laitetaan hyvää pekonia siivu. Liha kääritään ja sidotaan langalla. Kääryleet ruskistetaan ja haudutetaan kypsiksi padassa pannun huuhdeliemessä (vettä voi lisätä tarvittaessa). Kypsymisaikaa on vaikea sanoa, sillä se riippuu lihasta paisti vaatii enemmän aikaa kuin file. Neste suurustetaan hiukan, maku tarkistetaan - suola - ja lopuksi liraus kermaa pyöristämään. Maku on yksinkertainen, oikeastaan vain mustapippuri ja suola ja hiven pekoninmakua.
Joulupöydässämme kääresyltty tarjotaan kylmien lihojen kanssa, niinkuin kinkkukin ja pikku porsaat ovat joulun lämmin ruoka.
Joulupäivän ateria on meillä aina olut ateria ja Äijä käyttää paljon aikaa pohdiskeluille kuinka ja mitä olutta nautitaan milloinkin.
Hauskoja härkäviikkoja! Kuva muistuttaa vielä loppiaisesta.

Pyhien pyhää aikaa "pyhäinpäivä"

Ajatella, tosi harvoin tänne tulee laitettua uutta tekstiä.
Viime viikonloppuna oli pyhäinpäivä tai siis kahden pyhän sulautuma; 1.11. Festum omnium sanctorum - kaikkien pyhien päivä ja 2.11. Commemoratio omnium fidelium - kaikkien uskovien vainajien muistopäivä ja meillä tietenkin taas juhlitaan kirkkovuotta ruualla muistamisen lisäksi.
Meillä muuten vietetään juhlapäiviä aina kyseisinä kirkkovuoden päivinä eikä työvoimapoliittisesti painottuvaa kirkkovuotta (vapaapäivät on sitten erikseen ;)
Siis riistaa. Äijän mielestä Pyhäinpäivä on keskiaikaisen ruuan aikaa. Riistaa ja jotain. Aika usein, niin tänäkin vuonna riistana oli marketista haettu hirvipaisti, mutta kukaan lähipiirissä ei metsästä ja tarjolla on huonosti riistaa. Joskus olisi kiva laittaa vaikka lintua - fasaania, sorsaa, peltopyytä tai jänistä, kun on jänis aika.
Muualla Euroopassa se on usein mahdollista, vaikka ymmärtääkseni ollaan saman "yliEUn" säännöstön alla... mutta täällä pohjan perukoilla on ilmeisesti toisin ;) No siispä Äijä Markettiin metsälle.
Otin paistin hyvissä ajoin ennen messua lämpenemään. Messusta tultua pyörittelin paistin padan pohjalla rosmariini salvia öljyssä ruskeaksi, mustapippuri rouhaisuja pinnalle, karkeaa suolaa ja katajanmarjoja sekaan. Pari desiä punaviiniä nesteeksi, lohkottuja sipuleita, pilkottua juuriselleriä, porkkana paloja sekä pinnalle vielä rosmariinin oksa ja kansi päälle ja uuniin 170 astetta. Tunnin välein katsoin kannen alle ja nostelin paistin pinnalle lientä. Paistin paistan kypsäksi ja meheväksi, tässä tapauksessa vajaa pari kiloa ja vajaa kolme tuntia. Kokeilemalla ja tunnustelemalla oppii. Kannattaa muuten opetella ruuan tuoksuja; tuoksuuko kypsältä, tuoksuuko mausteet tasapainoisesti jne. Nuuhkimalla oppii :)
Paistin kanssa tarjosin juurespyreetä. Se on nykyään herkkuani. Lapslaps on maitoallergikko joten pyreeseen on siirrytty ja koska lapslaps määrittelee muidenkin ruuat - kaikki syövät pyreetä. Tällä kertaa pyreessä oli perunaa, vähän porkkanaa ja palsternakkaa, kevyesti suolaista keitinlientä ja rasvaa. Pöydässä oli  vielä puolukkahilloa ja kurpitsahilloketta (oma keittämää). Ja siinä se, vähän vanhanaikaista, ei ihan keskiaikaista,
mutta ah niin hyvää.
Juomana oli punaviiniä - Äijä sieltä metsältä marketin alkosta toi - katseli sellaista, jossa oli riistan kuva. Hyvin maistui.
Jälkiruokana oli sitten juustoja ensin ja karpaloistajäätelöö sitten avec juoman kanssa. Avec juomana oli 7 vuotiasta Araratia Armeniasta. Pehmeetä oli sekin.

Paastoa pukkaa... vielä viisi viikkoa

Paaston aikaa vielä viisi viikkoa pääsiäiseen saakka. Ämmi ja Äijä yrittävät aina vapauttaa itsensä jostakin sitovasta näin paaston aikana. No kovin kummosiin juttuihin ei olla päästy, mutta kuitenkin yritetään...edes vähän. Vähän vähemmän herkkuja ja vähän enemmän ulkoilua. Ämmillä on oikein uusi joululahjaksi saatu askelmittari. Usein mittari vaan unohtuu keittiön pöydälle, mutta tarkoitus on hyvä ja eräänä päivänä kun se oli mukana kävelin yli 10 000 askelta, MUTTA se oli poikkeus :)
Ruokaa meillä kuitenkin syödään, kasvisvoittoista ja vähärasvaista. Äitini teki ylijääneestä perunamuussista perunalettuja. Ne oli hyviä. Nykyään saa pakasteestakin muussia, en ole kokeillut, mutta niistäkin varmaan voi tehdä. No jokatapauksessa; puolisen litraa muussia, 2 munaa, vajaa desi vehnäjauhoja, ripaus suolaa. Munat ja jauhot (suola) sekoitetaan, muussi lisätään ja taas sekoitetaan. Lettupannulla sitten paistetaan miedolla lämmöllä lettuja. Valurautapannu - jota Ämmi tietty käyttää - tarvitsee vähän öljyä hyvin paistaakseen. Kullanruskeiksi paistuneiden lettujen kanssa voi tarjota; suolakurkkuja, sienisalaattia, paistettuja sipulirenkaita. Ja ihan koko ateria siitä tulee.
Jos muussia on edelleen ylijääneenä, lopusta voi tehdä perunarieskoja. Niitäkin äitini ja jo hänen äitinsä eli Mummu teki. Perunamuussiin lisätään munaa ja jauhoja ja sekoitetaan. Jauhotetulla kädellä taputellaan leivinpaperille litteitä rieskoja läpimitaltaan n. 10 cm. Rieskat paistetaan 250 asteessa niin, että pintaan tulee väriä. Nääkin on tosi hyviä!
Mitä tästä opimme? Muussia kannattaa aina tehdä ISO kattilallinen.
Muutenkin paastonajan tehtäväksi voisi ottaa vaikka sen ettei laita ruokaa roskiin, vaan tuunaa aina uudelleen. Ämmi ei pidäkään siitä, että monta päivää pitäisi syödä samaa ruokaa, mutta ruuanjämästä voi tuunata jotain uutta. Jos ei muuta niin "espajanlaista munakasta" ;) Ylijääneet keitetyt perunat, sipulia, valkosipulia, (keitettyä) porkkanaa pilkotaan pannulle. Niitä sekoitellaan hiljalleen, jotta sipulit kuullottuu ja päälle kaadetaan munakasseos. (Munat rikotaan kulhoon, lisätään suolaa, mausteita esim. yrttejä ja pari ruokalusikallista vettä munaa kohden.) Munakkaan annetaan hyytyä ja kumotaan tarjolle. Tähän sopivat kaikki vihannekset ja juurekset mitä on jäänyt. Jos haluaa käyttää kypsentämättömiä juureksia kannattaa ne pieniä melko pieniksi tai raastaa karkeaksi, jotta ne kypsyvät nopeasti.
Että tälleen tuunataan ruokaa ja elellään siivosti paastonaikaa ;)

Joulupiiriä ja patriarkkoja

Adventtina se alkaa joulupiiri, paastolla ja sitten juhlaa, juhlaa... Patriarkkoja juhlitaan joulun alla. Nyt on Noah'kin saanut nimensä kalenteriin (15.12.) ainakin ruotsinkieliseen. Äijän synttäri on Aabrahamin päivänä ja silloin meillä syödään jouluhauki. Jouluhauki tehdään Äijän omalla ohjeella.
Jouluhaukea juurespedillä. Suolistettu hauki täytetään juureskuutioilla ja haudutetaan uunissa kypsäksi. Kuutioidut porkkanat, sipulit, punaiset lantut, sellerit ja palsternakat tungetaan hauen nieluun ja loput juurekset laitetaan pellille ja hauki päälle. Vähän nestettä ja mausteeksi suolaa, mustapippuria ja yrttejä, salviaa ja rakuunaa. Uuni aika miedolle 150 astetta ja kun juurekset ovat kypsiä, on kalakin. Todellista paastoruokaa, mutta hyvää.
Tuomas tuopi joulupuuron "Tuomaspuuron". Äijä laittaa aina ensin joka lautaselle mantelin ja sitten puuron päälle. Kun sitten syö puuroa ja "löytää" mantelin, pitää sanoa "yllättyneellä" äänellä "Onkohan tässä puurossa mantelia? Jo löytyi manteli puurosta!" Näin kenellekään ei tule paha mieli ja kaikki läytävät mantelin ja ... onnen :)
Jouluaatto on meillä vielä paastopäivä. Tänä vuonna vietimme sitä Äijän kanssa kahdestaan ja niinpä söimme lipeäkalaa. Ei sitten kukaan ilmoittautunut sitä syömään ... miksiköhän ;) Lipeäkalaa, valkokastiketta ja maustepippuria. Olen joskus miettinyt miksi lipeäkalan kanssa on maustepippuria? Ehkä maustepippurissa on jotenkin joulunmausteisempi tuoksu ja maku... Lipeäkala keitetään hiljaisella tulella, hyvin hiljaisella, ettei se hajoa ja ei liian kauan. Kannattaa muuten kysyä paikallisesta kalakaupasta lipeäkalaa, se on paljon parempaa kun markettien pussikalat. Ja valkokastike pitää olla hyvin haudutettua, kiiltävää ja paksua. Teen sen oikein voihin ja punaiseen maitoon. Ensin sipulisilppu kuullotetaan kunnolla, jauhot lisätään ja taas haudutetaan kunnolla ruskistamatta ja sitten lisätään neste pienissä erissä, ettei tule paakkuja. Kastike maustetaan suolalla ja valkopippurilla ja maustepippuria pyöräytetään vasta lautasella kalan päälle. Niin olen oppinut ja hyvältä on maistunut! Ja hyvältä maistui tänäkin vuonna :)
Joulupäivä, Vapahtajamme syntymäpäivä onkin sitten vuoden toinen tärkeä ateria pääsiäisaterian lisäksi. Äijällä on tapana aloittaa jouluateria, joka meillä on pitkänkaavan mukainen olutateria, alkujuomalla jonka syömänä on raamatunteksti. Tänä vuonna lauloimme virttä 16 (Äijän lempijouluvirsi;) ja tekstinä - syömänä oli Johanneksen jouluevankeliumi juomana oli joku olut. Koko menuun käsittelen joskus toiste, mutta laatuja on monta ja kinkku kuuluu ns. kylmiin lihoihin ja lämmin ruoka on erikseen. No yleensä ei jää nälkä ja kalapöytäni on perhepiirissä kuuluisa :)
Uutena vuotena poropaistia ja loppiaisena yksi vuoden "virallisista" lammasaterioista aurajuustoperunoiden  kanssa.
Sitten alkavat kalaviikot blineineen ja matikkakeittoineen.

Joulupiiri jatkuu. Adventista loppiaiseen ja tiukasti ajatellen kynttilänpäivään.

Meillä ikkunalla oleva Tuomaanristi muistuttaa joulupiiristä kynttilänpäivään vaikka Nuuttina kuusi puretaankin.

Adventtiaika on paastonaikaa.

Kirkkovuosi etenee ja ruokaa syntyy... ENKELILAMMAS

Enkelilammasta ja syyskiusausta ja olutta. Äijän henkilökohtaista suunnittelua on enkelilammas ja syyskiusaus. Mikkelinpäivänä - tuona "kuka on meitä ja kuka ei"  päivänä - tai jonkun mielestä "lapsista ja enkeleistä kertovana "söpöilynä". Kirkkovuoden teksteissä nimittäin arkkienkeli Mikael taistelee lohikäärmeen kanssa ja voittaa. Saatana - paha - ja hänen kätyrinsä poistettiin taivaasta (Ilm. 12:7-12). Aika hevyä - metallimessu voisikin olla aika kiva tänä Pyhäkoulun nimikkosunnuntaina. Saattaisivat nuorisojoukot innostua tästä Suomen kirkon toisesta lippulaivasta PYHÄKOULUSTA (I on rippikoulu ;)
...niin siihen ruokaan 29.9., joka on alkuperäinen Mikaelinpäivä, meillä syödään "enkelilammasta ja syyskiusausta". Enkelilammas on savustettua ei palvattua lammasta ja syyskiusaus on syksyn suikaloiduista juureksista ja kermasta tehty kiusaus uunissa.
Tänä vuonna tein lampaanviulun padassa erittäin pehmeäksi hauduttaen mausteena vain yrttejä minttua lähinnä ja nesteeksi n. 1,5 dl vedellä laimennettua punkkua. Kypsänä laitoin sen savustuspussiin saamaan sitä "savua". Aromi jäi vaimeaksi, luulen, että paisti oli pussissa liian vähän aikaa... no toisella kerralla pitempään. Olisiko johtunut siitä, että paisti oli kotimaista luomu karitsanpaistia, että se oli tosi maukasta.
Äijän ideoimassa ja valmistamassa kiusauksessa oli perunaa, sipulia, porkkanaa, juuriselleriä ja palsternakkaa. Juurekset suikaloitiin ranskanperuna leikkurilla, siis hiukan paksummiksi (ja mehevämmäksi) ja mausteeksi mustapippuria ja suolaa ja lopuksi ruokakermaa tarpeeksi. Kiusaukset kannattaa muuten kypsentää matalammassa lämpötilassa 150  ja pitempään n. 2 tuntia. Usein valmiissa pusseissa olevissa ohjeissa on mielestäni liian korkea lämpötila ja liian lyhyt aika. Siis lämpötila alas ja aikaa lisää :)
Meillä oli muuten Äijän kanssa ilo ja kunnia tarjota eka kertaa pienelle kohta vuoden vanhalle Öppiäiselle, lapsenlapsellemme, enkelilammasta ja erittäin hyvin maistui.
Ai niin, jälkiruuaksi oli uuniomenoita ja vaniljasoossia. Uuniomenat ovat aivan must näin syksyllä ja ihanaa, että ystävillä on "ylituontantoa" että tämmöinen omenapuutonkin saa kaikenlaisia kotipuutarhalajikkeita mm. omenariisipuuroon, kiisseliin, piirakoihin, uuniin ja säilöntään.
Ai niin 2, ruokajuomana enkelilampaan kanssa on olutta, erilaisia, Äijä aina valitsee. Niistä hienouksista Ämmi ei paljoa tiedä. Monet maistuu mielestäni kyllä ihan kivalta ja joskus ajattelen, että kauhee miten monenlaista bissee oikein onkaan ja kannattaako peruslageria ottaakaan?
Ai niin 3, "Enkelilampaan" innostamana ja kaikille vahvistukseksi Raamatunsana
 "Herran enkeli on asettunut vartioon.
Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät." Psalmien kirjasta 34:8

Rapujuhlia ja Neitsyt Mariaa ja vähän latva-artisokkaakin

Rapujuhlissa olen ollut aina. Veljeni kanssa yritettiin muistaa ensimmäisiä rapujuhliamme, ei muistettu. Sen sijaan muistettiin siskonpojan ensimmäiset rapujuhlat - hän oli silloin 1-vuotias - edellisenä vuonna hän syntyi rapujuhlailtana. Sisareni ei siis ollut niissä juhlissa vaan synnärillä :)
Isäni lapsuudessa Pohjois-Päijänteellä vietettiin  rapujuhlia aina elokuussa. Rapuja pyydettiin merroilla ja keitettiin padassa rannalla, puihin kiinnitettiin itsetehtyjä rapulyhtyjä, joissa oli kynttilä sisällä ja hauskaa kuulemma oli. Äitini järjesti aina rapujuhlat elokuussa, jolloin puolisukua viettää synttäreitäänkin ja lapsenlapset oikein odottivat "mummin rapujuhlia". Taas omenapuihin ripustettiin rapulyhtyjä, joissa oli kynttilä... ja joka vuosi pari paperilyhtyä paloi illan tuoksinassa. Laulettiin ruotsalaisia juomalauluja ja kaikkea kivaa ohjelmaakin oli, yhtenä vuonna lapsenlapset järjestivät sirkuksen pimenevässä illassa ja eräänä vuonna jokainen sai maalata oman "pilttipurkkilyhtynsä" ja mummille tehtiin valopuu takapihalle. Se oli hieno.
Meillä Äijän kanssa vietetään myös rapujuhlia. Meillä juhlat ovat aina 15.8. Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivänä. Herramme äiti kuuluu juhlassamme tervehdyksenä - aina kun nostaa valkoviini lasin tulee sanoa "Terve Maria armoitettu!" ja siihen muut vastaavat "Herra kanssasi!" Tilaisuus alkaa alkumaljalla ja tekstin luvulla. Aikuisille on jotain kuohuvaa ja lapsille omaa kuohuvaa. Lasten juoma oli tänä vuonna jotain ihanaa ranskalaista limonadia. Äijä meillä vallitsee juomapuolta ja Ämmi sitten keskittyy siihen syömäosastoon.
Ruokana oli siis rapuja - sekä kokonaisia katkarapuja, että keitettyjä jokirapuja, paahtoleipää ja kotitekoista chilimajoneesia - erityisherkku !!! Vihreää kesäsalaattia oli myös ja lämpimänä oli höyrytettyä kukkakaalia, valkoista ja violettia. Rapujuhliin kuuluvat värit ja pöytä onkin tosi värikäs ja koko ruokatila on koristeltu lyhdyin ja erilaisin rapukoristein. Rapujuhlakoristeitakin on jo lähes laatikollinen vrt. joulu :)))
Jälkiruokana oli jäätelöä ja hilloa. Ai niin, snapsia ottaessa pitää aina aloittaa laulu, monisteet on varattu jokaisen ruokailijan lautasen alle.
Äijä on kehittänyt oivan roska-asiaan liittyvän jutun... aivan samoin kun jokaisella on sormien huuhtomiseen malja, on pöydän ympärillä pareittain roskakori, muovinen, jossa on valmis biohajoava roskapussi rapuroskille. Sitten vaan kerätään pussit ja samantien roskiin, eivät jää "haisemaan".
Taas oli hauskaa... suuren suosion sai uusi "rapukoriste" enkelikellokynttilä rapuversio, jossa pienet katkaravut pyörivät kilpaa kynttilän ympärillä ja rapulyhdyssä oli vain ledkynttilä palovahinkojen minimoimiseksi.